maanantai 10. joulukuuta 2018

Solarigrafia - osa 3


Solarigrafiapurkit on nyt marras-jouloukuun vaihteessa avattu ja valottuneet paperit irroteltu purkeista.


Paperit skannattiin tavallisella skannerilla. Varoiksi esikatselutoiminto oli skannausohjelmasta otettu pois päältä ja luokan valojakin vähän himmennettiin, mutta eipä nuo paperit näköjään kovin herkästi valotu. Joku kuva skannattiin kaksi kertaa, eikä mitään eroa näkynyt. Voisi kuvitella, että skannerin valo vaikuttaa valokuvauspaperiin, mutta ei ainakaan meillä niin tapahtunut.

Valmiita solarigrafioita ja muitakin syksyn kuvasatoa ihasteltiin yhdessä viimeisellä kokoontumiskerralla pikkujoulujen merkeissä. Valokuvaustyöpajan aikaansaannokset ovat upeita, kaikilla on onnistuneita valokuvateoksia. Harmi, että näistä upeista valokuvista vain muutama mahtuu kevätnäyttelyssä gallerian seinälle. Materiaalia olisi vaikka kokonaiseen näyttelyyn.

Mutta takaisin asiaan, ne solarigrafiat.

Koko hommahan sai alkunsa taidemuseon näyttelystä, kuten osasta 1 voitte lukea. Ja iloksemme saimme viimeiselle kerralle mieluisan vieraan. Kaikkien (paitsi open) yllätykseksi valokuvataiteilija Mikko Lento saapui viimeiselle tunnille. Katsoimme Mikon kanssa solarigrafiat ja muitakin kuvia. Hänen mielestään solarigrafiat olivat erittäin hyvin onnistuneita. Juttelimme kuvien sommitelusta, valokuvataiteesta ja opiskeusta taidekoulussa. Saimme hyviä vinkkejä luovaan valokuvaukseen, valomaalaukseen ja zoomailuihin. Kiitos Mikolle vierailusta, se oli mahtava päätös työpajalle.

Loppuvuoden matala auringon kaari piirtyy kuvissa hienosti taivaalle. Pilviset hetket, tunnit, päivät ja viikot erottuvat. Kontrasti digijärkkärillä talletetun sekunnin murto-osan hetken ja kaksi kuukautta kestäneen valotuksen välillä on mielenkiintoinen. Digikameran tarkka kuva tuo todellisuuden esiin eikä jätä mitään arvailujen varaan. Solarigrafiakuvaa pitää katsoa kauemmin. Puiden silhuetit ja hämärän pehmeästi erottuvat kohdat voivat olla kuvan kohteen elementtejä, tai valon heijastusta, mene ja tiedä. Sattumalla on sijansa näissä kuvissa.

Tässä muutama solarigrafia katsottavaksesi, ole hyvä.












kirjurina Anna-Kaarina


tiistai 27. marraskuuta 2018

Solarigrafia-projekti osa 2


Teime jokainen oman solarigrafiakameran.

Maalasimme oman purkkimme mustaksi sisältä, kun aloitimme tekemään
solarigrafiakameraa.





Purkkiin tehtiin reikä johon laitettiin foliota päälle. Sen jälkeen tehtiin nuppineulalla folioon reikä.




Purkkiin tarvittiin kansi. Kansi piti maalata mustaksi. Voi käyttää myös mustaa teippiä, kuten me.





Seuraavaksi tarvitsimme valokuvapaperia, johon kuva tietysti tulee. Ennen valokuvapaperin laittamista laitoimme mustaa teippiä purkin reiän päälle, ettei paperiin tule valoa ennen kuin se on oikealla paikalla. Sitten paperit laitettiin purkkeihin. Kansi teipattiin tiukasti kiinni. Purkkiin ei saa päästä vettä eikä valoa. Kaikki veivät omat purkkinsa kotiin ja kiinnittivät ne jonnekkin noin 2 kuukaudeksi. Nuppineulalla tehdyn reiän päältä otettiin teippi pois, ja purkki jätettiin valottumaan.





Kuvassa oleva paperi on ollut valossa ja tummunut.

Seuraavassa osassa näette valmiita kuvia.

-Iida Puska

maanantai 12. marraskuuta 2018

Solarigrafia-projekti osa 1

Solarigrafia.

Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä se on, kun kohtasin sanan ensimmäisen kerran.
Olimme taidenäyttelyssä valokuvaustyöpajan ryhmämme kanssa.
Meidät oltiin lähetetty kiertelemään näyttelyssä ja vasta sen jälkeen meille esiteltäisiin näyttelyä paremmin.

Näyttelyssä oli kolmen taiteilijan teoksia. Yhden taiteilijan, Mikko Lennon, teoksissa mainittiin
aina tekniikaksi solarigrafia. Hämmästelin sitä hetken, mutta lopulta annoin asian olla.
Ehkä se selitettäisiin meille myöhemmin. Jatkoin näyttelyssä kiertelyä. Ihailin taiteilijoiden
teoksia, mutta nuo solarigrafia-teokset sivuutin nopeasti. Ne olivat sumeita ja epätarkkoja
valokuvia, joissa kaikissa oli yllä ylivaloittuneita viivoja. En silloin vielä ymmärtänyt,
mitä hienoa kuvissa oli.
Mutta niissä oli paljonkin hienoa. Kun olimme aikamme kierrelleet näyttelyssä, meidät
kutsuttiin kokoon ja kerrottiin näyttelystä enemmän. Kun meille esiteltiin tuo mystinen
sana ‘solarigrafia’, suuni oli loksahtaa auki. Katsoin valokuvia nyt uudella tavalla ja
arvostukseni niitä kohtaan nousi huomattavasti.
  

Mitä solarigrafia siis on?

Se on valokuvausmenetelmä - hyvin pitkäkestoinen sellainen.
Solarigrafia on valokuvausta ilman objektiivia, hyvin alkeellista kameraa käyttäen. Niinkin alkeellista kuin metallitölkkiä.
Kuva syntyy tölkissä olevalle valoherkälle paperille auringonvalon ansiosta. Purkkiin puhkaistaan
pienen pieni reikä, josta valo pääsee sisälle purkkiin ja reikää vastapäätä olevalle paperille.
Kuvan valmistumiseen kuluu kuitenkin paljon aikaa - joskus neulanreikäkamera voi olla kuvaamassa
kokonaisen vuoden.




Näyttelyssä oli esillä tyhjä, alumiinista tehty Coca-cola -tölkki, jossa oli teippiä. Se seisoskeli jalustalla
hiukan syrjemmässä seuranaan vain lappu, jossa kiellettiin koskemasta purkkiin ja liikuttamasta sitä.
Loin siihen epäuskoisen katseen. Mitä se teki taidenäyttelyssä? Tulin siihen tulokseen, että se oli vain
roska, jonka joku oli jättänyt näyttelyyn tuolle jalustalle kuin suurenakin vitsinä. Se näytti roskalta.
Oikeasti se oli neulanreikäkamera.

On kiehtovaa, kuinka niin yksinkertaisella kameralla voi saada valokuvia. Ja erityisen kiehtova
on se systeemi, jolla kuvat otetaan. Lisäksi kuvat ovat värillisiä. Solarigfaria-tekniikalla otetut kuvat
ovat kuin auringon maalauksia. Aurinkohan ne paperille piirtää.

Kirjoittanut Lyydia Virrankoski

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Mersukangas

Käsityö 4-5 ryhmä tekevät itse suunnittelemia kasseja. Koska yhteen kassiin ei vuorikankaaksi löydetty mersu kangasta, niin oppilas painoi sen itse.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Syksyinen "ateria" 2.10. Valokuvaustyöpaja





Menimme ulos etsimään materiaaleja “aterioihimme”. Sommittelimme löytämistämme materiaaleista ruoka-annoksen. Materiaalit saivat olla mitä vain paitsi oikeita ruoka-aineita, omenoita silti saimme käyttää.


Laitoimme materiaalit lautaselle ja sen jälkeen asettelimme ruoka-annokset sopivaan ympäristöön. Otimme kuviin mukaan myös juomalasit ja ottimet. Asetelma kuvattiin niin että kuvassa näkyy myös ympäristöä. Kannatti ottaa monta versiota ja tarkistaa että kuva on terävä. Luokassa kuvia muokattiin. Ne suoristettiin ja terävöitiin. Lopuksi nurkkaan laitettiin  oma nimi. Tässä vielä muutama "ateria":           


-Iida Puska




keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Veneen rakennusta

Käsityö 4-5 ryhmä rakentaa veneitä savesta. Oppilaat miettivät voiko veneitä uittaa Lapuanjoessa?
Kerromme asiasta lisää syksyn aikana.