Fyysisestä läsnäolosta henkiseen läsnäoloon.

Teatteritaiteessa otettiin digiloikka, kun lähiopetus keskeytetiin. Siirryttiin kohti tuntematonta etäopetusta. Teatteri on fyysisen läsnäolon taidetta, joten nyt täytyi uudestaan miettiä miten toteuttaa ja ohjata tuijottamalla omaa kannettavaansa ja siellä näkyviä pienissä kuvaruuduissa olevia oppilaita.

Teatterin etätunneista muodostui hyvin kattava opetussarja oppilaiden teatteriharrastuksen tukemiseen. Opimme lisää äänenkäytöstä tekemällä äänenkäyttöharjoituksia, esitimme videokuvan välityksellä pantomiimiesityksiä, luimme näytelmää oppien samalla roolityöskentelystä ja aistien käytöstä. Tehtiin jopa omia lyhyitä esityksiä tai tarinoita tarinakorteista. 

Minkä tarinan tai esityksen sinä keksisit yhdestä kortista?

Aistiharjoituksissa otimme teatteritaide 4-5 ryhmän kanssa kuvia omasta ympäristöstä miettien aisteja. Tehtävänanto oli ottaa yksi kuva asiasta jonka näkee, jonka kuulee, jonka haistaa, jonka maistaa ja jonka tuntee. Syntyi upea kuvakollaasi eri aistein otetuista kuvista. Seuraava tehtävä oli valita mielessään jonkin kuvan esine, josta kertoo persoonamuodossa muiden yrittäessä arvata mistä esineestä on kyse. Minkä kuvan esine tämä olisi? 

Minä tarvitsen aikaa ja rakkautta kasvaakseni. Olen kulkenut pitkän matkan tänne. Olen itse asiassa aika herkullinen.

Teatteritaide 1 ja teatteritaide 2-3 kanssa olemme etätunneilla myös kuunnelleet Jano-Jonas kuunnelmaa Yle areenasta. Kuunnelma sopi hyvin kansalaisopiston vesiteemaan, sillä kuunnelmassa Jano-Jonas niminen mäyrä oli juonut kaiken veden maailmasta ja Neiti Hirvi ja Myyrävahtimestari selvittivät yrittivät saada Jano-Jonaksen kiinni. Kuunnelmaan liittyen oli lyhyitä kysymystehtäviä liittyen jokaiseen teatterin etätunnin teemaan. Teatteritaide 4-5 kanssa katsoimme viimeisellä kerralla oppilaiden toiveesta musikaalin Youtubesta. 

Lopuksi  lyhyt videoklippi teatteritaide 1 miniesitysten harjoituksista. Kohta taas nähdään teatteriharjoituksissa!