Solarigrafia-projekti osa 1

Solarigrafia.

Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä se on, kun kohtasin sanan ensimmäisen kerran.

Olimme taidenäyttelyssä valokuvaustyöpajan ryhmämme kanssa.
Meidät oltiin lähetetty kiertelemään näyttelyssä ja vasta sen jälkeen meille esiteltäisiin näyttelyä paremmin.

Näyttelyssä oli kolmen taiteilijan teoksia. Yhden taiteilijan, Mikko Lennon, teoksissa mainittiin
aina tekniikaksi solarigrafia. Hämmästelin sitä hetken, mutta lopulta annoin asian olla.
Ehkä se selitettäisiin meille myöhemmin. Jatkoin näyttelyssä kiertelyä. Ihailin taiteilijoiden
teoksia, mutta nuo solarigrafia-teokset sivuutin nopeasti. Ne olivat sumeita ja epätarkkoja
valokuvia, joissa kaikissa oli yllä ylivaloittuneita viivoja. En silloin vielä ymmärtänyt,
mitä hienoa kuvissa oli.
Mutta niissä oli paljonkin hienoa. Kun olimme aikamme kierrelleet näyttelyssä, meidät
kutsuttiin kokoon ja kerrottiin näyttelystä enemmän. Kun meille esiteltiin tuo mystinen
sana ‘solarigrafia’, suuni oli loksahtaa auki. Katsoin valokuvia nyt uudella tavalla ja

arvostukseni niitä kohtaan nousi huomattavasti.

  

Mitä solarigrafia siis on?

Se on valokuvausmenetelmä - hyvin pitkäkestoinen sellainen.
Solarigrafia on valokuvausta ilman objektiivia, hyvin alkeellista kameraa käyttäen. Niinkin alkeellista kuin metallitölkkiä.
Kuva syntyy tölkissä olevalle valoherkälle paperille auringonvalon ansiosta. Purkkiin puhkaistaan
pienen pieni reikä, josta valo pääsee sisälle purkkiin ja reikää vastapäätä olevalle paperille.
Kuvan valmistumiseen kuluu kuitenkin paljon aikaa - joskus neulanreikäkamera voi olla kuvaamassa
kokonaisen vuoden.

Näyttelyssä oli esillä tyhjä, alumiinista tehty Coca-cola -tölkki, jossa oli teippiä. Se seisoskeli jalustalla
hiukan syrjemmässä seuranaan vain lappu, jossa kiellettiin koskemasta purkkiin ja liikuttamasta sitä.
Loin siihen epäuskoisen katseen. Mitä se teki taidenäyttelyssä? Tulin siihen tulokseen, että se oli vain
roska, jonka joku oli jättänyt näyttelyyn tuolle jalustalle kuin suurenakin vitsinä. Se näytti roskalta.
Oikeasti se oli neulanreikäkamera.

On kiehtovaa, kuinka niin yksinkertaisella kameralla voi saada valokuvia. Ja erityisen kiehtova
on se systeemi, jolla kuvat otetaan. Lisäksi kuvat ovat värillisiä. Solarigfaria-tekniikalla otetut kuvat
ovat kuin auringon maalauksia. Aurinkohan ne paperille piirtää.

Kirjoittanut Lyydia Virrankoski